Miksi tarvitset Behavior Designia?

80 prosenttia mobiilisovelluksista käytetään vain pari viikkoa lataamisen jälkeen. Riippumatta siitä onko palvelu paketoitu applikaatioksi tai kursittu kasaan muutoin, on käytön lopahtamisen taustalla useimmiten sama syy: keskittyminen lopputulokseen prosessin sijaan. 

 

Suunnittelupöydällä focus lipsahtaa kuin huomaamatta tilanteeseen, jossa palvelun käyttäjän halutaan olevan saman tien sen sijaan, että keskityttäisiin vakiinnuttamaan käyttäjän sellaista toimintaa, joka johtaa haluttuun lopputulokseen. 

 

Keskittyminen lopputulokseen johtaa kärsimättömyyteen. Kun haluttuja tuloksia ei ala näkyä hetimiten toteamme lähestymistavan vääräksi ja vaihdamme strategiaa, teemme ehkä jopa radikaalis-seksikkään pivotin. Joissain tilanteissa varmasti oikea ratkaisu, toisissa taas hätäinen. Useimmiten kuolettavan tylsältä kuulostava prosessin sinnikäs rakentaminen tuottaisi halutun – ja kestävän – lopputuloksen. 

 

 

Mieti vaikkapa askeleita laskevia sovelluksia ja päälle puettavia kikkareita. Ne keskittyvät näyttämään paljonko askeleita on kertynyt päivän mittaan sen sijaan, että auttaisivat käyttäjäänsä pääsemään irti tuolista ja ylipäätään liikkeelle. Data ei riitä muuttamaan toimintaa,

 

tarvitaan se pirun prosessi. 

 

Tarvitset Behavior Designia, jotta löydät sen oikean toiminnan, johon haluat käyttäjää ohjata. Sen jälkeen voit BD-metodeilla suunnitella palvelun, joka auttaa käyttäjiä tuon oikean toiminnan tekemisessä ja sen vakiinnuttamisessa.

 

Kun palvelu saa aikaan haluttua toimintaa, se menestyy.

 

Haluatko menestyä? 

 

Mitä Behavior Design on?

Kun aloitin muotoiluopinnot, pyöri televisiossa Puolustusvoimien rekrytointikampanja, jonka slogan jäi mieleeni: “Tee työtä, jolla on tarkoitus”. Koska minusta ei olisi ollut sen paremmin luutnantiksi kuin lääkäriksikään, oli muotoilu valikoitunut toiveikkaassa mielessäni keinoksi vaikuttaa maailmaan.

 

Urani alussa keskityin käytettävyyteen, ajattelin että mahdollisimman helppokäyttöinen tuote tai palvelu olisi parhaiten ihmisten avuksi. Laajensin näkökulmaa käyttäjäkokemukseen ja kyselin yhä useammin mielessäni mitä hyötyä palvelulla on, jos se ei saa aikaan haluttua toimintaa? 

 

 

Siitä on kyse Behavior Designissa, jonka työkaluilla: 

1. määritellään mitä toimintaa halutaan saada aikaiseksi

2. suunnitellaan miten se saadaan aikaiseksi

 

 

Palvelumuotoilu on parhaimmillaan empiirinen tutkimusmatka, jonka varrella palveluun tehtäviä muutoksia verrataan käyttäjien toiminnan muutoksiin. Jos muutoksen jälkeen haluttua toimintaa ilmenee vähemmän, perutaan muutos. Jos taas muutoksen ansiosta haluttua toimintaa tulee lisää, muutokset pidetään ja niiden päälle lähdetään rakentamaan lisää. 

 

 

Hyvin suunniteltu palvelu solahtaa käyttäjiensä nykyisiin toimintamalleihin tai muuttaa niitä niin, että palvelulle syntyy paikka. Käyttääkö palveluasi oikeasti joku? Saako se aikaan sen, mihin se oli tarkoitettu? 

 

Maailmaa voi muuttaa vain, jos saa aikaan toimintaa. 

Muutos on taito

Muistatko kun opit ajamaan pyörällä? Minä muistan. Olin ajanut hopeanvärisellä Nopsallani apupyörien kanssa edellisen kesäkauden. Vähitellen apupyöriä oli nostettu ylemmäs ja ylemmäs. 

 

Oli uusi kevät, kotikatumme oli sula ja kuiva. Isä otti apupyörät pois, piti pyöräni satulasta kiinni ja antoi minulle vauhtia ja vakautta. Vannotin isää: irti ei saa päästää! Muutaman harjoittelukerran jälkeen löysin tasapainon, oivalsin miten homma toimii. Eikä isä ollutkaan enää selkäni takana, vaan leveä hymy kasvoillaan kaukana tien puolivälissä. Ajoin ihan itse. 

 

Suhtaudun käyttäytymisen muutokseen samalla tavalla.

 

Muutoksen tekeminen on taito, jonka voi oppia.

 

Mutta hyvin harva oppii suoraan ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä tai isän apua, jotain helpotusta. Miksi muutoksia omiin tapoihin tai käyttäytymiseenkään pitäisi osata tehdä kylmiltään? Alkaa vain yhtäkkiä säästämään rahaa, luontoa ja lähimmäisten hermoja, nukkumaan hyvin, sammuttamaan turhat valot ja pitämään vegepäivän kerran viikossa. Toiveajattelua, sanoisin. 

 

Nykyisin yhä useampi lapsi opettelee tasapainoilua pyörän selässä potkupyörän avulla ja siirtyy siitä kuulemma jouhevammin oikean pyörän selkään, kuin apupyörien valtakaudella. Jos näin on, on suostuttelumuotoilu käyttäytymisen muutoksen potkupyörä. Sen avulla opetellaan muutoksen tekemisen logiikkaa ja otetaan uudet jutut vähitellen haltuun, pysyvästi. Opetellaan ajamaan ihan itse.

Rekisteröidy? Suojaudu!

Onko sinulle koskaan käynyt näin: 

 

“Ahaa, uusi mobiiliapplikaatio! Vaikuttaapa hyödylliseltä, ei muuta kun lataamaan, hetkinen… Noin! Ja äppi auki… Mitä?! Äppi vaatii rekisteröitymisen ennen kuin pääsen yhtään mihinkään. Pah, antaa olla.”

 

Näin on itselleni käynyt lukemattomia kertoja. Innostun helposti uudesta ja haluan kokeilla sitä heti. Kärsimättömänä jaksan vaivoin odottaa applikaation latautumisen ajan ja kun vihdoin pääsen klikkaamaan sen auki, on pettymys suuri jos en pääse aivan samantien kokeilemaan äppiä siinä asiassa, jossa sen on tarkoitus minua hyödyttää.

 

En ole kiinnostunut rekisteröitymisestä – haluan sen hyödyn joka minulle luvattiin ja heti! 

 

Ellen ole jo etukäteen ihan vakuuttunut siitä, että äppi on minulle hyödyllinen esimerkiksi jonkin mielipidevaikuttajan kommentin vuoksi, rekisteröitymisen kohdatessani turvaudun nopeaan suojaukseen ja unohdan koko äpin. 

 

Tässä killerivinkki, jolla vältät nopean suojautumisen negatiiviset vaikutukset: auta ihmisiä onnistumaan heti siinä mitä he haluavat tehdä.

 

Siis heti. Vaikka vain pienestikin! Jos rekisteröityminen on aivan pakollista, anna tilaisuus tehdä se vasta sen jälkeen, kun käyttäjä on jo päässyt maistamaan tarjoamaasi hyötyherkkua.

Kovin hyvinvointihaaste ikinä!

Mennäänpä suoraan asiaan. Valitse hyvinvointiisi liittyvä asia, jonka haluat muuttaa. Esimerkiksi aloittaa liikunnan harrastamisen. Mikä olisi sen ensimmäinen askel? Vinkki! Se ei ole ensimmäinen lenkki. Se on esimerkiksi lenkkikenkien kaivaminen kaapin perältä. 

 

Harjoittele sitä joka päivä niin pitkään, että homma sujuu eikä vaadi tsemppausta edes huonoina päivinä, kun koko lenkkeilyasia ei voisi vähempää kiinnostaa. 

 

Seuraava askel voisi olla laittaa kyseiset kengät jalkaan – mutta ei mennä vielä eteistä pidemmälle! Kun se sujuu huonoinakin päivinä, voi jo lähetä ovesta ulos ja ottaa niin monta askelta kuin hyvältä tuntuu, kävellä ehkäpä viisi minuuttia tai korttelin ympäri. Sitä voi taas jatkaa niin kauan, kunnes tuntuu hyvältä kävellä vähän pidemmälle ilman, että se vaatii kovin suuria ponnisteluita. 

 

Tässäpä todella tylsä tyyli aloittaa elämäntapamuutos. Ei kertarysäystä, ei mitään mistä tehdä päivitystä. Anti-muutos! Kuka kehtaisi kertoa, että syksyn tai vuoden vaihteen elämäntapojen muutos pitää sisällään lenkkikenkien jalkaan laittamisen sisällä – ja that’s it.

 

Kuinka pienestä kehtaat aloittaa?

 

Siinäpä se, kovin hyvinvointihaaste ikinä! Mitä pienemmästä aloitat, sen todennäköisemmin esimerkiksi juuri liikunnasta tulee pysyvä elämäntapa eikä harrastus, joka aloitetaan uudelleen vuoden vaihtuessa, syksyn saapuessa ja kesäloman häämöttäessä uhkaavan lähellä. 

© Riitta Mettomäki / Frankly. Y: 2029976-7